Search results

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisten opettajien asenteita muslimioppilaita ja muslimioppilaiden integraatiota kohtaan. Muslimioppilaiden koulutuksellisista tarpeista on kasvaneen maahanmuuton myötä läntisissä yhteiskunnissa käyty paljon keskustelua, ja pohdinnan kohteena on usein se, miten näiden oppilaiden integroitumista yhteiskuntaan voidaan tukea. Kouluyhteisöillä on keskeinen rooli integraation tukemisessa, mutta opettajien asenteita näitä asioita kohtaan on tutkittu vain vähän. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten opettajien ja opettajaopiskelijoiden (N=864) asenteita muslimioppilaita ja heidän integroitumisensa tukemista kohtaan määrällisen kyselyaineiston avulla. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Minkälaisia ovat suomalaisten opettajien asenteet muslimioppilaita ja muslimioppilaiden integraatiota kohtaan? 2) Löytyykö eroavaisuuksia a) opettajaopiskelijoiden asenteissa liittyen siihen, ovatko he aiemmin olleet tekemisissä muslimien kanssa? b) opettajien asenteissa liittyen muslimioppilaiden määrään heidän opettamiensa oppilaiden joukossa? 3) Eroavatko a) mies- ja naisopettajien b) opettajaopiskelijoiden ja ammattiaan jo harjoittavien opettajien c) eri kouluasteilla toimivien opettajien asenteet toisistaan? Tutkimuksen aineisto kerättiin vuoden 2011 aikana. Tutkimuksessa käytettiin alun perin Tanskassa kehitettyä kyselylomaketta Teacher Attitudes Toward Muslim Student Integration . Opettajat ja opettajaopiskelijat vastasivat internetissä tähän kyselylomakkeeseen, jossa oli 21 väittämää Likertin asteikolla 1-6 liittyen muslimioppilaisiin, heidän mahdollisuuksiinsa integroitua sekä siihen, miten kouluissa integraatiota tuetaan. Analyysimenetelminä käytettiin exploratiivistä faktorianalyysiä, t-testejä sekä yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA). Faktorianalyysin avulla löydettiin neljä ulottuvuutta: M1 oppilaiden täytyy oppia demokraattisia arvoja; M2 maahanmuuttajamuslimioppilaat tulevat integroitumaan yhteiskuntaan; M3 oppilaiden täytyy oppia toisista uskonnoista; M4 opettajat edistävät suvaitsevaisuutta ja integraatiota. Opettajat pitivät erittäin tärkeänä, että oppilaat oppivat demokraattisia arvoja, ja suhtautuivat positiivisesti myös toisista uskonnoista oppimiseen. Erilaisuuden käsittelyä ja kohtaamista ei pidetty yhtä tärkeänä kuin yhteisistä arvoista opettamista, ja Islamista opettamiseen opettajat suhtautuivat negatiivisemmin kuin yleisesti erilaisuudesta opettamiseen. Aiempi kokemus toisista kulttuureista ja muslimeista ennusti positiivisempia asenteita opettajaopiskelijoilla. Muslimioppilaiden määrällä luokkahuoneessa ei tässä tutkimuksessa näyttänyt olevan merkitystä opettajien asenteisiin. Naisopettajat ja ammattiaan jo harjoittavat opettajat olivat vahvemmin orientoituneita yhteisistä arvoista opettamiseen kuin muut opettajat. Toisella asteella opettavat opettajat suhtautuivat positiivisemmin muslimioppilaiden mahdollisuuteen integroitua kuin varhaiskasvattajat ja luokanopettajat. Nämä tulokset osittain vahvistavat, osittain kyseenalaistavat aiempien tutkimusten tuloksia ja osoittavat tarpeen jatkaa aihepiirin tutkimusta erilaisissa konteksteissa.

Background and purpose: Educators' ethical competence is of crucial importance for developing students' ethical thinking. Previous studies describe educators' ethical codes and principles. This article aims to widen the understanding of health- and social care educators' ethical competence in relation to core values and ethos. Theoretical background and key concepts: The study is based on the didactics of caring science and theoretically links the concepts ethos and competence. Methods: Data material was collected from nine educational units for healthcare and social service in Finland. In total 16 semi-structured focus group interviews with 48 participants were conducted. The interviews were analysed with a thematic analysis according to Braun and Clarke. Ethical considerations: The study is approved by the Declaration of Helsinki, the legislation regarding personal data and the General Data Protection Regulation. The study received ethical permission from the University of Jyväskylä. Informed consent was obtained from all the educational units and participants in the study. Findings: The findings are presented based on three general patterns, an ethical basic motive, an ethical bearing and ethical actions. Subthemes are Humane view of students as unique individuals with individual learning, Bearing of tactfulness and firmness, Bearing of perceptiveness and accessibility, Bearing of satisfaction and joy over student learning, Valuing bearing towards each oneself and colleagues, Ability to interact and flexibility, Collegiality and a supportive work community and Educators as role models and inspirators. Conclusion: Educators' personal and professional ethos is crucial to student learning, personal growth and ethical reasoning. Therefore, it is important to further develop educators' training regarding ethical competence. ; peerReviewed

In this paper we present some key results of our EU project EMERGenCeS Erasmus+ which aims to find best practices in helping teachers with refugee backgrounds integrate into European Union countries. We collected data about refugee-educational initiatives and media-reported success stories from seven EU countries, looking for factors in the data that help refugees make use of their previous knowledge and find meaningful careers in their host countries. The aim of this project is to contribute new perspectives to discussions about learning in refugee integration contexts. ; nonPeerReviewed

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa opettajien näkemyksiä ammattikorkeakouluopiskelijoiden osaamisen kuvaamiseen kehitettävästä arviointimittarista sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen kehittämiseen. Tutkimuksessa arvioitiin aikaisemmin kehitettyä ammattikorkeakouluopiskelijan osaamisen arviointimittaria, joka perustui kansainväliseen sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan opetussuunnitelmaan ja palvelumuotoilun osaamiskuvauksiin eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) tasolla kuusi. Tässä tutkimuksessa etsittiin vastauksia siihen, miten tärkeäksi ja sovellettaviksi opettajat kokevat osaamista kuvaavat sisällöt monialaisessa korkea-asteen koulutuksessa.
Delphi-asiantuntijaryhmään osallistui kansallisen hankkeen monialainen opettajaryhmä (N = 73) kolmessa vaiheessa (n = 23, 25, 20). Opettajat arvioivat kyseisen asiasisällön opettamisen tärkeyttä ja osaamislauseen soveltuvuutta opiskelijan asiasisällön hallinnan arviointiin. Arviointi tapahtui neliportaisella Likert-asteikolla (ei tärkeä – tärkeä ja ei soveltuva – soveltuva). Osaamislauseista laskettiin mittarin sisällön luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) ja osaamislausekohtaiset sisällönluotettavuusindeksit (I-CVI), joiden hyväksymisrajaksi määriteltiin 0,80. Arvioinnin jälkeen muodostui 40 osaamislausetta kuvaamaan opiskelijoiden tarvitsemaa yhteistä osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palveluiden kehittämisessä ja käyttämisessä. Tulokset osoittavat, että opettajat eivät vaadi EQF-osaamistasoa kuusi tässä tutkimuksessa monialaiseksi määritetyllä osaamisalueella. Tutkimus vahvistaa kansainvälisen opetussuunnitelmasuosituksen käsitystä, että eri alojen opettajat ja opiskelijat tarvitsevat yhteistä osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen kehittämiseen alueella.

Työrauhaongelmat ovat viimeaikoina herättäneet runsaasti peruskoulua koskevaa keskustelua. Vuorovaikutus työrauhan takaamiseksi kouluissa näyttää nousevan keskeiseksi opettajan asiantuntijuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää työrauhan rakentumista opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on selvittää, millaisissa tilanteissa työrauha estyy ja millaisilla luokanhallintakeinoilla opettajat puuttuvat oppilaiden työrauhaa häiritsevään käyttäytymiseen. Neljää peruskoululuokkaa havainnoitiin yhden koulupäivän ajan, yhteensä viisitoista oppituntia. Aineistoanalyysinä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Oppilaiden työrauhaa häiritsevää käyttäytymistä esiintyi luokkahuoneessa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa suhteellisen usein, mutta häiriötilanteet olivat lieviä. Suurin osa häiriöistä oli verbaalisia, esimerkiksi viittaamatta vastaamista tai oppilaiden välistä keskustelua. Opettajat puuttuvat selvästi eniten yksittäisten poikaoppilaiden häiritsevään käytökseen luokassa. Opettajat rakensivat työrauhaa luokissa käyttäen monipuolisia, mutta suhteellisen reaktiivisia luokanhallintakeinoja häiriötilanteissa. Oppilaan nimellä kutsuminen, työrauhapyynnöt, viittominen ja suorat vetoomukset olivat opettajien useimmin käyttämät luokanhallintakeinot työrauhan takaamiseksi. Tutkimuksen mukaan lievät työrauhahäiriöt ovat jatkuvasti läsnä kouluarjessa. Lisätutkimusta vaatisi kuitenkin, miten opettaja saisi häiriötilanteiden toistuvuutta vähennettyä oppitunneilla. Vuorovaikutus on tärkeä osa opettajan asiantuntijuutta ja sen kehittäminen tulisi huomioida vahvemmin myös opettajien koulutuksessa.

Tässä artikkelissa tarkastellaan yhtenäiskoulun opettajayhteisön sosiaalista todellisuutta, jota rakennetaan ja ylläpidetään vuorovaikutuksen kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia konstruktioita tulevan yhtenäiskoulun opettajat ja rehtorit luovat yhtenäisen koulukulttuurin rakentamisesta ja muutokseen sitoutumisesta. Tutkimus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Uutta luova asiantuntijuus -hanketta. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä tulevan yhtenäiskoulun opettajan ja rehtorin teemahaastattelusta, ja se on analysoitu diskurssianalyysin keinoin. Yhtenäisen koulukulttuurin rakentaminen merkityksellistyy tutkimustuloksissa kolmessa dominoivassa diskurssissa, jotka ovat johtajuuden diskurssi, yhteisen opettajuuden diskurssi sekä sääntödiskurssi. Kaksi taustalle jäävää diskurssia ovat oppilasdiskurssi sekä opetuksen ulkopuolisen toiminnan diskurssi. Kun merkityksenantoja tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten opettajat ja rehtorit sitoutuvat koulukulttuurin muutokseen, tulokset jäsentyvät neljäksi diskurssiksi, jotka ovat innokkuuden, estyneisyyden diskurssi, kuormittavuuden diskurssi sekä väljyyden diskurssi. Tulevan yhtenäiskoulun työyhteisön sisäistä jännitteisyyttä ja opettajien välistä vastakkainasettelua voi ymmärtää vuorovaikutuksen ilmiöiden kautta. Tutkimuksen diskurssien perusteella yhtenäiskoulun koulukulttuuri tulisi rakentaa jaetulle johtajuudelle ja läpinäkyville vuorovaikutuskäytänteille, jotka perustuvat työyhteisön sisäiselle luottamukselle, arvostukselle ja keskustelulle.

Teachers' positive attitudes towards inclusive education are a prerequisite for its successful implementation. This study surveyed the attitudes of Finnish classroom, subject, resource room and special education class teachers (N = 4567) towards inclusive education. The results indicated very low support for the concept. Its acceptance was strongly associated with the specific teacher categories and the concern that inclusive placements would cause extra work for teachers. Teachers who were confident in their support networks and had sufficient access to educational resources, such as an in‐classroom teaching assistant, were more positive towards inclusion than other teachers. Attitudinal variables, including self‐efficacy and child‐centredness, and demographic variables, including age and gender, were also associated with attitudes towards inclusion. It is argued that vicious circle exists between resources and teacher attitudes. The negative climate towards inclusion prevents the legislation that would guarantee adequate resources for mainstream teachers who have students with support needs in their classrooms. The lack of legal guarantees, in turn, prevents negative teacher attitudes towards inclusive education from changing. Although the overall progress in inclusive education is tied to the development of cultural values, the promise of more inclusion in schools goes hand‐in‐hand with the availability of adequate resources. ; peerReviewed

Lastenvälinen kiusaaminen on vakava vuorovaikutussuhteissa rakentuva ongelma, jolla on todettu olevan kauaskantoisia seurauksia kiusaajien ja kiusatuksi tulleiden lasten hyvinvoinnille. Vaikka jo alle kouluikäisten lasten on havaittu kykenevän kiusaamiseen, pienten lasten kiusaamiseen kohdistuvaa viestinnän tutkimusta on tehty vasta vähän. Tässä ryhmähaastattelumenetelmällä tehdyssä tutkimuksessa varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat käsityksiään ja havaintojaan lapsiryhmissä ilmenneestä poissulkemisesta, joka on yksi yleisimmistä kiusaamisen muodoista pienten lasten keskuudessa. Lisäksi varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat, millaisia viestinnällisiä vaikuttamiskeinoja he olivat käyttäneet poissulkemiseen.
Tulosten perusteella poissulkeminen on lastenvälisiin vuorovaikutussuhteisiin kytkeytyvä ilmiö, joka rakentuu interpersonaalisen ja ryhmäviestinnän tasoilla. Poissulkemiselle ei havaittu olevan mitään erityisiä perusteita, vaan syiden katsottiin vaihdelleen sen mukaan, millainen lapsiryhmä oli koolla ja millaisista vuorovaikutussuhteista ryhmä rakentui. Myös varhaiskasvatuksen opettajien käyttämät vaikuttamiskeinot kytkeytyivät vuorovaikutussuhteisiin liittyviin tekijöihin. Suoralla kerronnalla, leikkiin mukaan menemisellä sekä ryhmäyttämisellä vaikutettiin koko ryhmän vuorovaikutukseen, mutta myös kahdenkeskisiin vuorovaikutussuhteisiin. Tärkeimmäksi vaikuttamiskeinoksi nähtiin varhaiskasvatustiimin jäsenten keskinäinen sekä lasten vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, joka parhaimmillaan mahdollisti yhteisistä käytännöistä sopimisen sekä koko kasvatusyhteisön viestinnän vaikutusten arvioimisen ja tiedostamisen. Tällaisen yhteistyön pohjalta poissulkemistilanteet voivat muodostua myönteisen vuorovaikutuksen oppimisprosesseiksi, joista on hyötyä ennen kaikkea lapsille mutta myös varhaiskasvattajille ja vanhemmille.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli validoida mittari, jolla arvioidaan ammattikorkeakouluopiskelijan osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) sähköisten palveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ammattikorkeakouluopettajien näkemystä siitä tiedosta, taidosta ja osaamisesta, jota ammattikorkeakoulun sote-opiskelijoiden, informaatioteknologian (IT) insinöörien ja IT-liiketalouden opiskelijoiden sekä liiketalouden-opiskelijoiden tulee osata soten sähköisten palvelujen kehittämisestä valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta. International Medical Informatics Association (IMIA) on laatinut suosituksen soten tiedonhallinnan biomedicine and health information (BMHI) opetussuunnitelmasta ja sitä sekä palvelumuotoiluosaamiskuvauksia oli käytetty viitekehyksenä laadittaessa opiskelijoiden osaamisen mittaria, jota nyt suomalaiset, virolaiset ja latvialaiset opettajat (n = 17) asiantuntijaryhmänä arvioivat. Mittari oli englanninkielinen. Arviointi tapahtui 4-portaisella Likert-asteikolla ei tärkeä – tärkeä ja ei soveltuva – soveltuva. Niistä laskettiin koko lomakkeen sisällön luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) ja osaamislausekohtaiset sisällönluotettavuusindeksit (I-CVI), joiden hyväksymisrajaksi määriteltiin 0,80 kirjallisuuden mukaan. Kyselyn 82 osaamislauseesta jäi opettajien arvioinnin jälkeen 35 osaamislausetta kuvaamaan opiskelijoiden tarvittavaa osaamista. Koko mittarin tärkeys (S-CVI/Ave) oli ensin 0,84 ja lauseiden vähennyksen jälkeen 0,94. Soveltuvuuden luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) oli ensin 0,72 ja vähennyksen jälkeen 0,91. Monialaisen vastaajaryhmän näkemykset osaamislauseiden tärkeydestä ja soveltuvuudesta oman alan opiskelijoille vähensivät erityisesti soveltuvuuden osalta osaamislauseita. Tutkimus osoittaa, että opettajat eivät vaadi yhtä laajaa osaamislauseiden määrää kuin kansainväliset suositukset esittävät. Mittarin validointia jatketaan selvittämällä kansallisesti ammattikorkeakoulujen opettajien näkemyksiä kandidaattitason opiskelijoiden osaamisen tarpeesta.

Abstract The aim of the research was to explore the possibilities and limitations to foster teacher empowerment and promote Gay, Lesbian, Bisexual, Transgender and Queer (GLBTQ) educational equity in schools. The context of the research was the GLBTQ Educational Equity (GLEE) Project funded by European Union (EU) during 1999–2002. Using an action research approach a Leadership Training Course (LTC) for teachers was developed with an international training team. The aim of the course was to empower teachers to develop action plans for their schools to promote GLBTQ equity. After the course teachers were supported in their actions by an internet-based support network called GLEENET. There was a LTC in 2000 and 2002 in Oulu, Finland. The starting point for developing an empowering pedagogy for the LTC was critical pedagogical theories. The results from the LTC along with the post-course actions were used to further develop the pedagogical theory, followed by another course and further theoretical development. The focus of the dissertation is on: (1) evaluating the empowerment of course participants, (2) developing principles of web-assisted transformative pedagogy, and (3) evaluating the methodological approach as a counter-heteronormative praxis. In addition, new tools for conceptualising empowerment are developed. There was evidence that the participants were empowered by the LTC, and that GLEENET after the course further empowered them. Following the LTC all the teachers engaged in some form of activism such as workshops for colleagues, curriculum development and student activities. Also, some of the participants carried out transnational projects funded by the EU. The first was the Inequality in School Project 2001–2002 and the second was the Towards an Inclusive School Project 2003–2006. Despite the empowerment of teachers and their actions to transform their schools, the research concluded that there were limitations. In particular, resistance and barriers were faced including opposition from headteachers and colleagues, as well as having a lack of time. There is a need for wider EU anti-discrimination legislation, action on the part of educational authorities, and pre and in-service teacher training to break down cultural and structural barriers to promoting GLBTQ educational equity. ; Tiivistelmä Tämän tutkimuksen päämäärä oli selvittää mitä mahdollisuuksia ja rajoitteita liittyy homojen, lesbojen, biseksuaalien sekä transgender- ja queer-henkilöiden (GLBTQ) yhdenvertaisuuden edistämiseen koulumaailmassa opettajien voimaannuttamisen kautta. Tutkimuksen konteksti oli Euroopan unionin (EU) rahoittama GLBTQ Educational Equity (GLEE) -projekti vuosina 1999–2002. Toimintatutkimuksellista lähestymistapaa käyttämällä kansainvälinen kouluttajatiimi kehitti opettajille suunnatun johtajuuskurssin (LTC), jonka päämäärä oli voimauttaa opettajat kehittämään kouluilleen toimintasuunnitelmat GLBTQ-yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Kurssin jälkeen opettajat saivat tukea toimilleen GLEENET-internetyhteisön kautta. Kaksi LTC-kurssia järjestettiin Oulussa vuosina 2000 ja 2002. Kriittisen pedagogiikan teoriat olivat lähtökohtana LTC-kurssin voimauttavalle pedagogiikalle. Ensimmäisen LTC-kurssin tuloksia sekä osallistujien kurssin jälkeisiä toimia käytettiin pedagogisen teorian jatkokehittämiseen, minkä jälkeen seurasi toinen LTC-kurssi sekä teorian edelleen kehittämistä. Tämä väitöskirja keskittyy: (1) arvioimaan kurssin osallistujien voimaantumista, (2) kehittämään web-avusteisen transformatiivisen pedagogian perusperiaatteita, sekä (3) arvioimaan metodologisen lähestymistavan soveltuvuutta heteronormatiivisuuden vastaiseksi praksikseksi. Lisäksi kehitetään uusia työkaluja voimaantumisen käsitteellistämiseen. Havainnot ja tutkimusaineisto tukevat sitä, että osaanottajat voimaantuivat LTC-kurssilla, ja että kurssin jälkeen GLEENET voimaannutti heitä lisää. Kurssin jälkeen kaikki osallistuneet opettajat aktivoituivat esim. pitämään työpajoja kollegoilleen, kehittämään koulunsa lukujärjestystä tai järjestämään opiskelija-aktiviteetteja. Lisäksi jotkut osallistujat perustivat EU:n rahoittamia kansainvälisiä projekteja, joista ensimmäinen oli Inequality in School vuosina 2001–2002, ja toinen Towards an Inclusive School vuosina 2003–2006. Vaikka opettajat voimaantuivat ja pyrkivät toimillaan muuttamaan koulujaan, tutkimustulokset kertovat myös rajoitteiden olemassaolosta. Erityisesti ongelmia aiheutti rehtorin tai kollegoiden vastustus sekä ajan puute. Tarvitaan EU:n syrjinnän vastaisten lakien laajentamista, koulutuksesta vastaavien viranomaisten toimia sekä opettajien koulutusta ja jatkokoulutusta, jotta kulttuuriset ja rakenteelliset esteet GLBTQ-yhdenvertaisuuden edistämisen tieltä saadaan raivatuksi.

This article discusses democracy and human rights education (DHRE) in Finnish teacher education, drawing on existing literature, curricula and a survey of student teachers' perceptions. Earlier studies suggested that DHRE in Finnish teacher education is unsystematic, implicit, and dependent on the teacher's individual interests. These studies highlight a sense of national exceptionalism, where DHRE is assumed to be self-evident. In 2019, we conducted a survey of student teachers (n=300) in one university. Data content analysis reveals that student teachers now see DHRE as relevant and timely, and by no means self-evident. Student teachers believe that DHRE needs to be explicit and part of their professional education. Although the Finnish national curriculum addresses DHRE explicitly, there is a lack of implementation and explicit DHRE teacher education. We contend that the data reflects societal change, and that the notion that democracy and human rights are self-evident needs to be challenged in Finland. ; peerReviewed

The principles of inclusive education largely accepted by governments of different countries require differentiated classroom instruction to meet the diverse needs of individual students. Despite this, teachers have differing experiences and understandings about implementing differentiated instruction (DI) and heterogeneous classrooms. This narrative study aimed at exploring the meanings of DI in the Eritrean context, where teachers are not explicitly familiar with the concept, although their teaching practices reflect some level of differentiation. The research data consisted of 17 narrative interviews with Eritrean mathematics and science teachers. The results of the narrative analysis showed that the teachers constructed five meanings of DI in their narratives: as a caring orientation, as a flexible pedagogic approach, as a self-reflective process, as a failed attempt and as a demanding approach. The majority of the narratives were found to produce positive meanings of DI, and the teachers constructed strong agency towards carrying out DI. These examples of sophisticated DI practices in the teachers' positive narratives could be utilised to implement DI, even in situations where teachers have limited resources and training and in contexts with large class sizes. ; peerReviewed

Globally, there is a political and social consensus that teacher education is a key priority for the twenty-first century. However, studies have so far paid little attention to a crucial issue, namely, leadership in teacher education. This chapter contributes to discussion on transforming teacher education practices by focusing on leadership practices in a particular Finnish teacher education department. Adopting a subject-centred sociocultural approach, we elaborate the main challenges, insights, and lessons learned, as perceived by the four leaders of the department, in efforts to move towards more innovative and collaborative practices. We argue that teacher education leaders currently require competencies to support professional agency and to lead the identity work of their staff. In addition, leaders need the resources to build collective leadership practices while renegotiating their own professional identities. Overall, we highlight the importance of what we term collective agency-promoting leadership in developing teacher education practices. ; peerReviewed

This study looks into the distributed leadership and its influence on teachers' self-efficacy in three Chinese schools in Shanghai. Against the background of the eighth national curriculum reform launched in 2002, the Chinese schools are seeking for the new way to enhance the school-based curriculum. On top of that, the trend of decentralization also encourages the school principals to involve the teachers in the school leadership practice. The relationship between distributed leadership and teachers' self-efficacy in this study is examined from the angle of principals' empowerment strategies. A mixed methods approach is applied to collect both qualitative and quantitative data from the three schools. The research data is collected through one questionnaire survey, 13 individual interviews, and 4 days' participant observation. The qualitative data is synthesized into three case studies, while the quantitative statistics were tested and analyzed by SPSS software. The findings of this study indicate that distributed leadership exists in the three research schools in various forms. School principals empower the teachers at both individual and group levels. The power is delegated through both formal and informal channels. According to the situation, school leadership can be distributed either in a long-term form or in a short-term ad hoc form. The quantitative survey data supports the qualitative findings. On average, the respondents from all the three research schools show a high level of self-efficacy in decision making, interpersonal relationships & cooperation, teaching & research, and teachers' influence on school culture. Teachers attribute their high level self-efficacy to principal's empowerment, peer recognition, a democratic culture, and a strong moral basis of the school. It is worth noting that the distributed leadership practice presented in this study carries the Chinese characteristics. There is more horizontal cooperation among teacher leaders than vertical cooperation between the school principal and the teacher leaders. The young teachers are more active in taking the leadership roles. Both teachers' initiatives and principal's empowerment play a key role in leadership distribution. Distributed leadership should be rooted in daily school practice and school culture. In the last part of the thesis, the author summarized the limitations of this research and made her recommendations for future studies.