Managing in R&D nets:roles, processes, benefits and challenges
Abstract Nowadays, the locus of innovations is in research and development (R&D) networks formed by companies, research agencies, universities, and governmental agencies. Innovation is seen as a source of success of corporations, nations and communities, and therefore there is a long tradition for R&D research and innovation research. Networking is the answer for the changed environment caused by globalisation, fragmentation of the knowledge base and specification of the research into several fields that cause increased financial resource and capability demand for the actors developing new offerings. Collaboration in R&D networks is necessary because resources, expertise, and capabilities are not possessed and capable of being managed by single actors. R&D networks may emerge from among willing actors or intentionally by active actors or based on existing social or strategic relationships of actors. This study focuses on intentional R&D nets and managing in these R&D nets. This study describes and understands, firstly how managing in net is conducted during R&D net formation and collaboration, secondly what benefits are achieved, and thirdly what challenges are noted in relation to managing in R&D nets. Managing in R&D nets is seen to consist of managerial processes and roles for managing. Managing in R&D nets is studied in two phases, firstly empirically in four (4) peer-reviewed papers. The papers stem from a single longitudinal case study of managing in an R&D net. The case study includes both a historical and a follow-up time perspective. Secondly, as the studies have been published between 2005 and 2008, their results needed to be compared to more novel and contemporary findings to show the contribution. Hence, in the second phase, a systematic literature review covering studies on R&D and innovation network management published between 2004–14 is conducted. Thereafter and based on the comparison to contemporary research, the findings of this study that are supported, contradicted and/or still novel are discussed. The novel findings of this study are the following. Firstly, this study extends the time frame of managing in R&D nets. Secondly, it proposes a process model for understanding R&D net formation and collaboration, based on overlapping, simultaneous and iterative activities in R&D net. Thirdly, as a novel finding, this study creates a conceptual framework for depicting and typologising roles for managing in R&D nets. Finally, this study extends the understanding of benefits and challenges of managing in R&D nets. This study provides recommendations both for managers as well as for research of managing in R&D nets. ; Tiivistelmä Innovaatiot syntyvät yritysten, yliopistojen, tutkimuslaitosten ja julkisten toimijoiden verkostoissa. Innovaatiot ovat yritysten, yhteisöjen ja kansojen menestyksen lähde, joten niiden tutkimuksella on pitkät perinteet. Verkostomaisella tuotekehitystoiminnalla uusien innovaatioiden: tuotteiden ja palveluiden kehittäjät vastaavat markkinoiden globalisaation, tutkimuksen erikoistumisen ja tiedon fragmentoitumisen aiheuttamaan tiedollisten ja taloudellisten resurssien vaatimusten kasvuun. Yhteistyö tutkimus- ja kehitysverkostoissa (T&K) on välttämätöntä, koska tarvittavat resurssit, osaaminen ja kyvykkyydet eivät ole yksittäisten toimijoiden hallussa tai hallittavissa. T&K-verkot voivat olla toimijoiden tarkoituksellisesti kokoamia, muodistua vapaasti toimijoiden havaitessa yhteiset intressit tai muodostua aikaisemmista verkostossa toimineiden toimijoiden sulautuessa tutkimaan ja kehittämään yhdessä. Tämä tutkimus keskittyy tarkoituksellisesti koottujen T&K-verkkojen tutkimus- ja kehitysverkkojen johtamiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata, ymmärtää ja käsitteellistää: ensiksi, miten tutkimus- ja kehitysverkoissa johdetaan verkon muodostumisen ja varsinaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan aikana, toiseksi mitä etuja tutkimus- ja kehitysverkon johtamisella on verkon toimijoille ja kolmanneksi, mitä haasteita tutkimus- ja kehitysverkon johtamisessa on ja kolmanneksi, T&K-verkkojen johtaminen kattaa tässä tutkimuksessa johtamisen prosessit ja johtamisen rooli. T&K-verkkojen johtamista tutkitaan kahdessa vaiheessa, ensiksi empiirisesti neljän (4) vertaisarvioidun tutkimuspaperin avulla. Tutkimuspaperit perustuvat yhden tapauksen pitkittäistutkimukseen T&K-verkoissa johtamisesta. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan tapausta seuranta- ja historiatutkimuksen aikaperspektiivistä. Toiseksi, koska tutkimuspaperien julkaiseminen on ajoittunut vuosille 2005-2008, tulee niiden tuloksista johdettava kontribuutio verrata uudemman aikalaiskirjallisuuden kanssa. Tästä johtuen tutkimuksen toisessa vaiheessa on toteutettu järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus vuosien 2004–2014 verkostojen johtamisen kirjallisuudesta. Sen jälkeen ja systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vertailuun perustuen, keskustellaan tämän tutkimuksen tuloksista, jotka tukevat, kiistävät ja/tai esittävät yhä uusia tutkimustuloksia. Uusina tuloksia tämä tutkimus esittää T&K-verkkojen muodostumisen ja tuotekehitysyhteistyön johtamisen prosessin tarkastelujakson muutoksia. Toiseksi tutkimus esittää mallin T&K-verkkojen muodostumisen ja tuotekehitysyhteistyön aikaisen johtamisen mallin. Kolmanneksi tutkimus esittää T&K-verkkojen johtamisen roolien tyypittely ja analysointimallin. Lopuksi tutkimus esittää tutkimuksessa havaittuja T&K-verkkojen johtamisen etuja ja haittoja. Tämä tutkimus antaa suosituksia liikkeenjohtajille sekä tulevalle T&K-verkoissa tapahtuvan johtamisen tutkimukselle.
