Suchergebnisse

Sosiaali- ja terveydenhuollon alueella kokonaisarkkitehtuurin (KA) tuloksia ei ole vielä laajasti arvioitu, vaikka menetelmää on sovellettu jo lähes parin vuosikymmen ajan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tiettyjä keskeisiä kokonaisarkkitehtuurin kypsyysmalleja. Tutkimuksen lähtökohtana oli olettamus, että KA-kypsyyden kasvu parantaa julkishallinnon ohjausta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimus tuotti vertailun neljästä kypsyysmallista: EAMM, DyAMM, MIT CISR ja SAMM. Lisäksi tarkasteltiin kahden mallin, DyAMM ja SAMM arviointipiirteitä. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että KA-kypsyysmalleja on tutkittu vähän. Teoreettisen perustan heikkous onkin haaste KA-kehittämiselle ja kypsyysarvioinnille. Malleissa tunnistettuja ulottuvuuksia voitaisiin kuitenkin hyödyntää tehokkaammin julkishallinnon KA-ohjauksessa. Kypsyysmallien kehittäminen edellyttäisi jatkotutkimusta, jossa teoreettinen tutkimus yhdistettäisiin mallien testaamiseen tapausaineistolla. Malleja tulisi kehittää tutkimusnäyttöön perustuen eikä pelkästään yksittäisten hankkeiden perusteella. Tällä tavalla kypsyysmallit tuottaisivat luotettavaa ja paremmin kohteeseen soveltuvaa arviointia myös julkishallinnossa ja sen ohjauksessa.

Digital technologies and telehealth, specifically contact tracing applications can complement traditional approaches for contact tracing of COVID-19 and overall COVID-19 control strategies. Despite the potential benefits of these novel approaches, concerns regarding privacy and basic rights have challenged application development and adoption. We explore the features of tracing applications, focusing on the trade-off between technical possibilities and privacy concerns. Our main objective is to map out central features of applied technology solutions that may prove as drivers or constrains for future development. Our secondary aim was to review how the effectiveness of tracing applications was being apprehended in research. We conducted a literature review of COVID-19 tracing applications and related privacy issues using the PubMed database. For analysis, we conceptualized contact tracing and data privacy. Our review identified various technologies with potential for contact tracing, with Bluetooth and GPS based solutions being the most common. Effectiveness of the applications is dependent on how widely these are adopted. However, technological approaches of the applications vary markedly, affecting their effectiveness for pandemic control. Privacy and trust are key limitations affecting application adoption. Existing privacy solutions are based on voluntary use, user consent, cryptographic data storage, minimum data collection, limited data usage, and transparency of the contact tracing applications and frameworks. Although evidence of applications' outcomes and benefits is yet tentative, the first evaluation frameworks for the applications are under development. In order to obtain maximum potential benefit from the applications, real-world evidence needs to be analyzed and evaluated carefully. However, along with contact tracing apps and comprehensive health programs, regulatory frameworks and safeguards are necessary to ensure that health information is not used for surveillance purposes and that app users' privacy is maintained.

The European Union Medical Device Directive 2007/47/EC1 defines software with a medical purpose as a medical device. The implementation of health information technology suffers from patient safety problems that require effective post-market surveillance. The purpose of this study was to review, classify and discuss the incident data submitted to a nationwide database of the Finnish National Competent Authority with other forms of data. We analysed incident reports submitted to the authority database by users of electronic health records from 2010 to 2015. We identified 138 valid reports. Adverse events associated with electronic health record vulnerabilities, clustered around certain error types, cause serious harm and occur in all types of healthcare settings. The low rate of reported incidents raises questions about not only the challenges associated with medical software oversight but also the obstacles for reporting. ; Peer reviewed

Health information systems contain usability issues that cause use errors, which may pose a risk to patient safety. The aim of this study was to identify what kind of usability issues in information systems cause use errors that lead to patient safety incidents. Patient safety incidents reported into an incident reporting system in a Finnish hospital district during the year 2014 (n=2500) were analyzed from the perspectives of usability and use errors. An inductive content analysis was carried out in order to gather information about the usability issues that may have led to a use error, thus causing patient safety incidents. The results showed that the main usability issues are the distribution of information into multiple views, identification problems with the selected patient, and basic daily tasks' reliance on users' memory. The results show that the relationship between usability, use errors, and patient safety should be understood and considered in the health information system design.

Vaaratapahtumien raportointia pidetään potilasturvallisuutta parantavien toimien käynnistämisen kulmakivenä. Korkean kehitysasteen potilastietojärjestelmiin liittyvissä vaaratapahtumissa on tunnistettu tarve kehittää toimintaympäristöömme soveltuva luokitus, joka hyödyttäisi tapahtumien tunnistamista, rakenteista raportoimista ja analysointia. Tutkimuksella pyrittiin vaaratapahtumien raportointijärjestelmän käytön ja tiedon hyödynnettävyyden edistämiseen potilastietojärjestelmäturvallisuuden osa-alueella. Tavoitteena oli kuvata vaaratapahtumaluokituksen sisältöä ja perustella luokituskehitystyössä tehtyjä ratkaisuja, jotta raportointia voidaan toteuttaa kehittyneimpien potilastietojärjestelmien ongelmatilanteissa ja vaaratapahtumissa. Luokituskehityksen lähtökohtana olivat potilastietojärjestelmien virhetyyppien aiemmat tutkimustulokset, joissa vaaratapahtumailmoitusten kuvauksia analysoitiin ja luokiteltiin koskien välittömästi uuden potilastietojärjestelmän käyttöönoton jälkeistä kuutta kuukautta. Luokittelutyön ohjaavat periaatteet perustuivat luokituksen ominaispiirteisiin, käyttötarkoitukseen ja käytettävyyteen. Luokituksen 13 pääluokkaa kuvaavat korkean kehitysasteen potilastietojärjestelmän kliinisen käytön aikana syntyviä vaaratapahtumia, joista suurimmat luokat aineistossa olivat rajapinta-, käytettävyys-, työnkulku-, lääkitysosio- ja kirjaamisongelmat. Puolta luokituksen pääluokkaa täydentää 2-6 alaluokkaa, jolloin lopputuloksena oli 35 luokkaa. Tulokset kuvastavat sekä teoreettisia ja metodologisia tavoitteita luokituksen sisällölliseksi ja laadulliseksi kehittämiseksi että käytännöllisiä tavoitteita raportoinnin kehittämiseksi. Kliinisestä näkökulmasta laadituilla ongelmatyypin kuvauksilla on tarkoituksena ohjata tapahtumien luokittelemista käytännössä. Tutkimus tuotti teoreettis-käytännöllisen tuloksen luokitustutkimuksen alueella. Kehitettyä luokitusta voidaan soveltaa korkean kehitysasteen potilastietojärjestelmiin liittyvien vaaratapahtumien raportoinnissa ja analysoinnissa. Tuloksissa kuvataan luokkien erityispiirteet ja erottavat tekijät suhteessa muihin luokkiin perustellen tehtyjä ratkaisuja. Luokituksen käytön oletetaan tukevan vaaratapahtumien raportointia ja tiedon käyttämistä. Jatkossa edellytetään luokituksen systemaattista ylläpitoa ja kehittämistä empiiriseen aineistoon pohjautuen, jotta tiedon laatu kehittyisi edelleen tukemaan potilasturvallisuutta potilastietojärjestelmien käytössä.

Background Many countries adopt eHealth applications to support patient-centered care. Through information exchange, these eHealth applications may overcome institutional data silos and support holistic and ubiquitous (regional or national) information logistics. Available eHealth indicators mostly describe usage and acceptance of eHealth in a country. The eHealth indicators focusing on the cross-institutional availability of patient-related information for health care professionals, patients, and care givers are rare. Objectives This study aims to present eHealth indicators on cross-institutional availability of relevant patient data for health care professionals, as well as for patients and their caregivers across 14 countries (Argentina, Australia, Austria, Finland, Germany, Hong Kong as a special administrative region of China, Israel, Japan, Jordan, Kenya, South Korea, Sweden, Turkey, and the United States) to compare our indicators and the resulting data for the examined countries with other eHealth benchmarks and to extend and explore changes to a comparable survey in 2017. We defined "availability of patient data" as the ability to access data in and to add data to the patient record in the respective country. Methods The invited experts from each of the 14 countries provided the indicator data for their country to reflect the situation on August 1, 2019, as date of reference. Overall, 60 items were aggregated to six eHealth indicators. Results Availability of patient-related information varies strongly by country. Health care professionals can access patients most relevant cross-institutional health record data fully in only four countries. Patients and their caregivers can access their health record data fully in only two countries. Patients are able to fully add relevant data only in one country. Finland showed the best outcome of all eHealth indicators, followed by South Korea, Japan, and Sweden. Conclusion Advancement in eHealth depends on contextual factors such as health care organization, national health politics, privacy laws, and health care financing. Improvements in eHealth indicators are thus often slow. However, our survey shows that some countries were able to improve on at least some indicators between 2017 and 2019. We anticipate further improvements in the future.