Suchergebnisse

Kunnat uudistavat terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltopalveluitaan ja luovat sähköisiä palveluita potilaiden omahoidon tueksi (Omaolo-projekti). Näihin kuuluvat 15 eri oireisiin keskittyvää sähköistä oirearviointityökalua. Täytetyn oirearvion tuloksena potilas saa arvion vastaavan oireen hoidon tarpeen kiireellisyydestä, ohjeet hoitopaikan valitsemisesta sekä tarvittaessa itsehoito-ohjeita. Tässä tutkimuksessa tutkitaan oirearvioiden käytettävyyttä potilaan ja tutkimusavustajan näkökulmasta.
Tämä on monimenetelmä tutkimus, joka käytti Omaolo-projektin oirearvioiden validointi tutkimuksessa kerättyjä tietoja. Tiedot kerättiin 18:sta perusterveydenhuollon päivystyspisteistä ympäri Suomea. Käyttäjä vastasi oirearvion esittämiin kysymyksiin, minkä jälkeen hoidon tarpeen arviointiin perehtynyt sairaanhoitaja arvioi käyttäjän oireen hoidon tarpeen. Tutkimusavustaja seurasi käyttäjän oirearvion täyttämisen. 350:n yksittäisen potilaskäyttäjän, sairaanhoitajien ja tutkimusavustajien havainnot analysoitiin erillisten täytettyjen tutkimuslomakkeiden pohjalta. Teema-analyysin avulla luotiin tutkimusteemoja tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kirjatuista havainnoista. Analysointivaiheessa havainnot ryhmiteltiin teemoihin, mitä seurasi vastaavien koodien ja temaattisen yhteenvedon laatiminen.
Oirearvioiden käytettävyys arvioitiin pääosin hyväksi. Haasteita käytettävyydessä myös ilmeni. Haasteita kuvaavia merkityksellisiä käsitteitä (koodeja) muodostettiin tutkimuslomakkeiden vapaan tekstin havainnoista. 59 kappaletta koodeja luokiteltiin kahteen pääteemaan - käyttäjäkohtaisiin syihin ja oirearviolähtöisiin syihin. Käyttäjäkohtaiset syyt jaettiin: a) haasteisiin sähköisen oirearvion ja sen kysymysten tulkinnassa, b) sähköisten työkalujen käyttövalmius ja c) potilaan kyky arvioida omaa terveydentilaansa. Oirearviolähtöiset syyt jaettiin: a) Oirearvioissa käytettävään terminologiaan ja kysymysasetteluun liittyvät tekijät ja b) visuaaliseen muotoiluun ja käyttäjän ohjeistukseen liittyvät tekijät.
Oirearviot ovat suurimmalle osalle potilaista hyväksyttäviä, helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä. Tutkimuksessa tuli esiin teemoja, jotka saattavat heikentää oirearvioiden käytettävyyttä. Oirearvioiden käytettävyyttä parantamalla voidaan parantaa hoidon tarpeen arvioinnin prosessia sekä sen onnistumista. Käytettävyyteen liittyvät ongelmat voivat heikentää potilaan halukkuutta käyttää oirearvioita.

In Finland, the implementation of the national Kanta services' second phase was carried out step by step from May 2010 to December 2017. My Kanta Pages, launched in 2010, is an online service where citizens can browse their own health information recorded in the Prescription Centre and the Patient Data Repository regardless of whether the healthcare services they had used were public or private. It is the patient accessible national electronic health records in Finland (PAEHR).
The study objective was to investigate the use of the national PAEHR by using indicator data from 2010 to 2018.
Cumulatively 2.8 million (M) persons (51% of the Finnish population, and 63% of the adults at least 18 year old) had accessed the PAEHR 23.2M times (49.2M sign-ins) by 31 December 2018. Altogether, 6.0M e-prescription renewal request were sent to healthcare via the PAEHR by 31 December 2018. Patient Data Management Service was implemented as part of the Patient Data Repository. By 31 December 2018, the Patient Data Management Service had records of 6.3M information notices, 3.3M consents and 93,732 refusals (consent restrictions). In addition, the Patient Data Management Service had records of 467,055 organ donation testaments and 93,484 living wills.
Half of the Finnish population in general, and two out of three adults had used the national PAEHR by 31 December 2018. Since nine years after its launch, the adults' use of the Finnish national PAEHR is still increasing and is approaching 50% annual use.

PurposeModularity promises to relieve problems of complexity in service systems. However, limited evidence exists of its application in specialized hospital services. The purpose of this paper is to identify enablers, constraints, and outcomes of modularization in specialized hospital services.Design/methodology/approachA qualitative comparative study of a hematology unit with modular service architecture and an oncology unit with integral service architecture in a university hospital is performed to analyze the service architectures, enablers and constraints of modularization, and outcomes.FindingsA framework and five propositions combining the characteristics of specialized hospital services, enabling activities, and outcomes of modularization were developed. Modular service architecture was developed through limiting the number of treatment components, reorganizing production of standardized components into a separate service unit, and standardizing communication and scheduling in interfaces. Modularization increased service efficiency but diluted ownership of services, decreased customization, and diminished informal communication. This is explained by the specific characteristics of the services: fragmented service delivery, professional autonomy, hierarchy, information asymmetry, and requirement to treat all.Research limitations/implicationsModularization can increase efficiency in specialized hospital services. However, specific characteristics of specialized care may challenge its application and limit its outcomes.Practical implicationsThe study identifies enabling activities and constraints that hospital managers should take into account when developing modular service systems.Originality/valueThis is the first empirical study exploring the enablers, constraints, and outcomes of modularization in specialized hospital services. The study complements literature on service modularity with reference to specialized hospital services.