Suchergebnisse

Boosting national spirit through projection of otherness is not a new phenomenon, at least in authoritarian regimes. Yet the role of anti-Semitism in the Numerus Clausus debates in the Hungarian parliament in 1920 and 1928 is worth deeper analysis, as it bore a peculiar role in the Hungarian interwar counterrevolutionary nation-building. The Numerus Clausus law of 1920 set ethnic quotas to university enrolment; the explicit argument for this was countering the Jewish 'over-representation' in Hungarian society. However, in 1928 the law was amended, abolishing (in principle) the said quotas; this time the arguments favoured national consolidation, where segregation was to be moderated. In both cases, the national elites construed and made use of nation-centred political rhetoric, but used it for differing ends in different times. This article shall analyse the debates of the Hungarian Parliament concerning the Numerus Clausus laws, especially from the viewpoints of nation-building and rhetoric of exclusion. ; peerReviewed

Matikainen tarkasteli väitöstyössään Romanian juutalaisten tilannetta kansainvälisen vähemmistöjen suojelun ja juutalaisten diplomatian kautta. Britannian juutalaiset olivat yksi tärkeimmistä Itä-Euroopan juutalaisten auttamiseksi toimineista läntisistä juutalaisyhteisöistä. Tutkimuksen kohteena olivat Britannian juutalaisten diplomatia ja Britannian hallituksen näkemykset liittyen Romanian juutalaisten asemaan vuosina 1900–1914. Matikainen selvitti myös politiikan taustalla olleita motiiveita, jotka liittyivät osittain käsityksiin kansainvälisestä vähemmistöjen suojelusta. Toisaalta asiaan vaikuttivat myös ajankohtaiset poliittiset kysymykset kuten siirtolaisuuteen liittyneet ongelmat ja Balkanin alueen poliittinen tilanne.Ennen ensimmäistä maailmansotaa Euroopan juutalaisten historiaa leimasi kahtiajako Länsi- ja Itä-Euroopan välillä. Juutalaisten emansipaatio oli toteutunut useimmissa läntisen Euroopan ja Keski-Euroopan maissa 1800-luvun lopulle tultaessa, mutta joissakin itäisen Euroopan maissa, erityisesti Venäjällä ja Romaniassa, juutalaiset elivät vailla kansalaisoikeuksia ja heidän elämäänsä rajoitettiin juutalaisvastaisella lainsäädännöllä. Tällaisessa tilanteessa vaikutusvaltaiset länsieurooppalaiset juutalaisyhteisöt katsoivat velvollisuudekseen auttaa vähäosaisempia juutalaisia ja ponnistella näiden aseman parantamiseksi. Heidän toimintaansa voidaan kutsua "juutalaiseksi diplomatiaksi".Romanian juutalaiset olivat yksi ensimmäisistä vähemmistöistä, joita suojeltiin kansainvälisillä sopimuksilla. Vuonna 1878 solmitussa Berliinin sopimuksessa määrättiin, että juutalaisia tuli kohdella Romaniassa tasa-arvoisina muun väestön kanssa. Britannian juutalaisjohtajien päätavoite oli Romanian juutalaisten emansipaatio. Britannian juutalaiset vaativat, että Romania täyttäisi Berliinin sopimuksen ehdot ja myöntäisi koko juutalaisväestölleen kansalaisuuden. Britannian juutalaiset pyysivät toistuvasti, että Britannian hallitus puuttuisi asiaan ja painostaisi Romaniaa noudattamaan sopimusta. Siirtolaisuus vaikutti Britannian juutalaisten ja Britannian hallituksen asenteisiin. Kauttakulkusiirtolaisten suuri määrä pelästytti Britannian juutalaiset, jotka olivat huolissaan oman asemansa puolesta. Lääkkeeksi ongelmaan tarjottiin juutalaisten aseman parantamista lähtömaissa. Juutalainen diplomatia olikin erityisen aktiivista juuri 1900-luvun ensimmäisinä vuosina, kun siirtolaisuus Romaniasta oli huipussaan.Juutalaisen diplomatian konkreettiset tulokset jäivät Matikaisen mukaan kuitenkin laihoiksi.- Romanian juutalaisten asema ei parantunut näkyvällä tavalla ennen ensimmäistä maailmansotaa. Toisaalta juuri juutalaisen diplomatian ansiosta Romanian juutalaisten tilanne sai runsaasti huomiota, mikä epäilemättä hillitsi Romanian juutalaisvastaisia toimia. Britannian juutalaisten diplomatia on tärkeä osa vähemmistöjen suojelun historiaa. ; The thesis discusses the Romanian Jewish problem in the early twentieth century from the perspective of Jewish diplomacy and minority rights. The number of Jews in Romania was approximately 270,000, or 4.5 per cent of the total population. The Romanian Jews were one of the first minority groups to be protected by means of international conventions. The Treaty of Berlin (1878) provided for equal rights to persons of all religious confessions in Romania. However, Jews were not granted Romanian citizenship, and their lives were regulated by a system of anti-Jewish legislation. In this situation, emancipated Jewish elites in Western Europe, including Britain, strove to help their coreligionists in Romania.British Jews, through their foreign policy organisation, the Conjoint Foreign Committee, tried to persuade the British Foreign Office to intervene on behalf of Romanian Jews. The British government agreed, in principle, that Romanian Jewish policy should be modified. It was reluctant to act, however, arguing that any intervention in Romanian affairs could only happen in concert with the other Great Powers.The attitudes of the British government towards Romanian Jews were shaped in part by interpretations on international minority protection. They were also influenced by political considerations such as Great Power rivalry and domestic problems relating to Jewish immigration. As to Anglo-Jewish views, practical considerations such as immigration also played a role, but policy was mainly shaped by perceptions of the struggle for Jewish emancipation and the role of privileged Jewries as defenders of their less fortunate coreligionists.Anglo-Jewish diplomacy did not result in any visible improvement in the situation of Romanian Jews before 1914. The legal emancipation of Romanian Jews only came to pass after the First World War. However, Jewish diplomacy was important on numerous occasions in promoting the subject of minority rights. The activities of the Anglo-Jewry on behalf of Romanian Jews were a significant phase in the history of minority protection.