Suchergebnisse

Wie kann man nach der "MeToo-Debatte" noch über Lust, Macht und Gleichheit denken und sprechen? Für Bestseller-Autorin und Friedenspreisträgerin Carolin Emcke hat die Debatte vor allem eines gezeigt: Es ist ein Gespräch über Missbrauch und Sexualität entstanden, das nicht wieder abgebrochen werden kann. Denn die Fragen bleiben: Welche Bilder und Begriffe prägen unsere Vorstellungen von Lust und Unlust? Wie lässt sich Gewalt entlarven und verhindern? Wie bilden sich die Strukturen und Normen, in die Männer und Frauen und alle dazwischen passen müssen? Was wird verschwiegen, wer muss ohnmächtig bleiben? Wie lassen sich Lust und Sexualität in ihrer Vielfalt ermöglichen - ohne Vereindeutigung? Indem sie eigene Erfahrungen, soziale Gewohnheiten, Musik und Literatur befragt, zeigt Carolin Emcke, wie kompliziert das Verhältnis von Sexualität und Wahrheit immer noch ist.

Wie kann man nach der "MeToo-Debatte" noch über Lust, Macht und Gleichheit denken und sprechen? Für Carolin Emcke hat die Debatte vor allem eines gezeigt: Es ist ein Gespräch über Missbrauch und Sexualität entstanden, das nicht wieder abgebrochen werden kann. Denn die Fragen bleiben: Welche Bilder und Begriffe prägen unsere Vorstellungen von Lust und Unlust? Wie lässt sich Gewalt entlarven und verhindern? Wie bilden sich die Strukturen und Normen, in die Männer und Frauen und alle dazwischen passen müssen? Was wird verschwiegen, wer muss ohnmächtig bleiben? Wie lassen sich Lust und Sexualität in ihrer Vielfalt ermöglichen - ohne Vereindeutigung? Indem sie eigene Erfahrungen, soziale Gewohnheiten, Musik und Literatur befragt, zeigt Carolin Emcke, wie kompliziert das Verhältnis von Sexualität und Wahrheit immer noch ist

Obgleich die Propagandakampagne des Regimes seit Monaten läuft, ist ein Erfolg Pinochets im Volksentscheid fraglich geworden. Grund dafür ist die fortschreitende Einigung chilenischer Oppositionskräfte, die sich zu einem "Kommando für das Nein" zusammengeschlossen haben. Auch die hier nicht vertretenen Kommunisten haben sich mittlerweile für eine Teilnahme am Plebiszit entschieden, da ein Boykott angesichts der hohen Zahl von Eintragungen in die Wahlregister sinnlos gewesen wäre. Jedoch geht der Konsens innerhalb der Opposition offenkundig über das "Ja zum Nein" nicht hinaus

The book called "Inhimillinen ja tehokas sosiaali- ja terveysjohtaminen"(Humane and effective social- and health management) gathers together vital debate on social and health management and its needs both in current and future organisations. The perspectives presented in the book are networks, structures, interaction, professional expertise, couture of knowledge, meaningfulness of work, competence, diversity and experience. The book is edited by Antti Syväjärvi and Ville Pietiläinen. - Kirja haastaa pohtimaan sosiaali- ja terveysjohtamisen ajankohtaisia kysymyksiä, jotka asemoituvat toimialan uudistumiseen ja etenkin toimialan organisaatioiden johtamiseen. Teos käsittelee johtamiseen liittyviä uudistustarpeita, mutta myös johtamiseen linkittyviä teemoja kuten verkostoja, rakenteita, vuorovaikutusta, ammatillista asiantuntijuutta, tietokulttuuria, työn mielekkyyttä, kyvykkyyttä, monimuotoisuutta ja kokemuksellisuutta. Inhimillisesti tehokasta sosiaali- ja terveydenhuollon johtamista pidetään helposti ristiriitaisena, koska inhimillinen ja tehokas koetaan usein toisilleen vastakkaisiksi ulottuvuuksiksi. Molemmille on kuitenkin nähtävissä synkroninen tilaus kehittyvässä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Teoksessa tarjotaan oivalluksia, kuinka inhimillisyys ja tehokkuus voidaan samanaikaisesti huomioida sosiaali- ja terveysjohtamisessa.
Kirja sopii sosiaali- ja terveysalan johtajille, johtajaksi hakeutuville tai johtamista opiskeleville. Kirja koostuu mielenkiintoisista luvuista, joita ovat kirjoittaneet alan tutkijat eri tutkimuslaitoksista painottaen myös käytännön antia johtamiselle. Kirja on syntynyt Työsuojelurahaston, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien rahoittamassa tutkimuksessa.

Vaikka kansallisen tieteellisen lehden linja harvoin muuttuu päätoimittajien vaihtuessa, päätoimittajuus on käytännössä jatkuvaa hienovaraista rajojen ja tutkimuksen laadun määrittelyä.

Artikkeli osoittaa media- ja viestintätieteiden julkaisukulttuurin muuttuneen kuluneella vuosikymmenellä. Muutos ilmenee julkaisemisen lisääntyneenä kanavoitumisena kansainvälisiin, aiempaa laadukkaampiin Julkaisufoorumin tasoluokittelemiin tieteellisiin aikakauslehtiin. Englannin kielen valta-aseman vahvistumisen ohella osoitetaan myös yhteisjulkaisemisen lisääntyneen. Uusi julkaisukulttuuri ei kuitenkaan ole syrjäyttänyt kotimaisia julkaisufoorumeita eikä ei-tieteellistä julkaisutoimintaa, joka on lisääntynyt tarkastelujaksolla. Teoreettisesti artikkeli nojaa eri tieteenalojen julkaisukulttuurien välisiä eroja kartoittaneeseen tutkimukseen sekä niin sanottuun julkaisupainehypoteesiin ja siitä käytyyn keskusteluun tieteentutkimuksen ja bibliometriikan piirissä. Artikkelin toiminnallisen kontekstin puolestaan tarjoavat yliopistojen suoriteperusteinen rahoitusmalli ja julkaisemisen kasvanut merkitys rahoituksen suuruutta määräävänä tekijänä. Empiirisenä aineistona käytetään opetus- ja kulttuuriministeriön Virta-tietokantaa, johon on koottu yliopistojen ja korkeakoulujen julkaisutiedot vuodesta 2011 alkaen. Toissijaisena aineistona käytetään Web of Science- ja Vipunen-tietokantoja.

Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten ja virolaisten opiskelijoiden visioita perheen ja sukulaisuussuhteiden lähitulevaisuudesta. Aineistona on 112 eläytymiskertomusta Tampereelta ja Tallinnasta. Opiskelijoita pyydettiin jatkamaan jompaa kumpaa kahdesta erilaisesta kehyskertomuksesta. Artikkelissa edetään aineistolähtöisesti visioihin nojautuen globaalilta tasolta kansallisvaltion kautta perheen ja sukulaisuussuhteiden yksityisyyteen. Aineistoa peilataan erityisesti modernia riskitietoutta koskeviin teoreettisiin keskusteluihin. Tutkimusote on poikkikulttuurinen vertailu. Tutkimuskysymyksenä on, millainen on turvattomuuden ja kuvitellun perhe-elämän tulevaisuuden kytkös. Suomalaisten ja virolaisten vastausten välillä on eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskeisimmiksi eroiksi nousevat perhekäsitykset. Virolaiset näyttävät pitävän perinteistä perhemallia ikään kuin turvallisuustakuuna. Suomalaiset taas leikittelevät perheen käsitteellä ja turvaisivat mielellään hyvinvointivaltioon.

Zusammenfassung
Anlässlich der Veröffentlichung des Positionspapiers 'Inklusion und Sportwissenschaft' fragte die Autorin, Vizepräsidentin der dvs und Initiatorin der o. g. Publikation, bei verschiedenen sportwissenschaftlichen Standorten nach Resonanz und Umsetzung des im Papier konturierten Aufgabenbereichs 'Ausbildung'. Dabei entstand der Eindruck, dass sich der Umgang mit dem Thema "Inklusion" in den letzten Jahren offensichtlich verändert hat. Ging es vor einigen Jahren in den akademisch geprägten Diskussionen noch primär (und mehr oder weniger erregt) um die Auslegung von Inklusion und um das Pro und Contra der geforderten gesellschaftlichen und bildungspolitischen Veränderungen, so deutet sich derzeit eine pragmatische Betriebsamkeit an. Inklusion erhält insofern Einzug in den Alltag sportwissenschaftlicher Ausbildung, als einschlägige Begriffe in Modulverzeichnisse eingespeist werden, Seminarpläne das Thema Inklusion punktuell aufgreifen und gezielte Oberflächenanpassungen vorgenommen werden. Strukturelle Änderungen bleiben jedoch weitgehend aus. Dieser Eindruck korrespondiert u. a. mit ministeriellen Erlassen und universitären Auflagen, die durch einschlägige Formulierungen oder Auslassungen anzeigen: Fürchtet Euch nicht vor Inklusion. Alles bleibt in etwa so, wie es ist.