Suchergebnisse

In Finland, becoming a mother is often constructed as an individual choice that ultimately leads to personal fulfilment and happiness, despite the occasional 'negative' feelings associated with motherhood such as exhaustion, frustration and tiredness. In this cultural atmosphere, maternal regret continues to be a subject that is hidden, forbidden and rarely scrutinised. It is perhaps surprising that in one of the world's most gender egalitarian countries, which is also perceived to be one of the best countries in which to be a mother, women still testify that motherhood is limited to survival. We argue that, somewhat paradoxically, discussing the negative emotions of motherhood might be particularly difficult in a relatively gender egalitarian society, where family policies are (by international comparison) fairly comprehensive and where becoming a mother is strongly constructed as a 'free choice'. These discourses often hide the fact that parenthood in Finland is still extremely gendered. Finland's masculine work culture with long working hours, the tendency for mothers and fathers not to take equal parental leave periods, and the cuts to welfare state services for families all contribute to the gendered division of parenthood. What are rarely discussed in connection with the struggles of mothering are political demands to improve gender equality. This chapter analyses discussion of maternal regret on an anonymous Finnish online discussion board. In comments from regretful mothers, motherhood is constructed as all-consuming, draining work. Hiding regret, especially from children, is seen as essential, as these mothers fear that their lack of 'correct' feelings will have adverse effects on their children. In comments responding to these regretful mothers, disbelief is a recurring theme with commenters suggesting that regretful mothers have misrecognised self-inflicted exhaustion or postnatal depression as regret. Such individualising responses depoliticise regret, contributing to the maintenance of taboos around ...

In 2017, Finnish celebrity Sini Ariell published a blog post titled "F*** this shit" in which she revealed her difficult feelings as a mother of a newborn baby. Attracting attention from Finnish media, the post went viral. Through the empirical analysis of affective reactions to the post on an anonymous online discussion board, we explore how the limits of the public expression of negative maternal feelings are negotiated and maintained, but also challenged. Our results highlight the normative, even punitive dynamics of the digital intimate public, as commenters on the discussion board often argued that struggles and unhappiness during motherhood should not be made public but dealt with in private. However, ambivalences and supportive comments suggested the possibility to challenge norms surrounding motherhood and widen the discussion of difficulties and inequalities in motherhood and family life. Based on our analysis, we argue that affective articulations of anger, anxiety and exhaustion may challenge the digital intimate public's "infrastructure of happiness", and they thus have political potential to disrupt the ideals of good motherhood and address the affective struggles that mothering often entails. ; peerReviewed

Tarkastelen tutkielmassani kodin sisäistä dynamiikkaa naisten kirjoittamissa psykologisissa nykytrillereissä kodin ja naiseuden näkökulmasta, ja analysoin miten koti kuvataan pelon ja henkisen ja fyysisen väkivallan näyttämönä romaanien naishahmoille. Lisäksi tutkin sukupuoliroolien, yhteiskunnan luomien paineiden, sekä kodin ja avioliiton vaikutusta naisten sukupuoli-identiteetin rakentumiseen nyky-yhteiskunnassa. Tutkimukseni keskiössä on kaksi romaania, jotka ajankohtaisilla teemoillaan johtivat tutkimuskysymyksen muodostumiseen – amerikkalaiskirjailija Gillian Flynnin Kiltti tyttö (2012), ja brittikirjailija Paula Hawkinsin Nainen junassa (2015). Molemmat ovat saavuttaneet suuren suosion, ja teoksia pidetäänkin laajalti naisten rikoskirjallisuuden uutena tulemisena. Molemmat teokset sovitettiin myös elokuviksi vuosina 2014 ja 2016, mutta tutkielmani rajallisen pituuden vuoksi käsittelen tutkimuksessani vain alkuperäisteoksia. Kumpikin teoksista käsittelee tarkastelemiani teemoja – naiseutta, kotia, avioliittoa, ja identiteettiä – lähes yksinomaan naisnäkökulmasta. Tutkielman alussa esittelen naisten psykologisia trillereitä käsittelevän ilmiön tutkimukseni sydämessä, ja jatkan rakentamalla analyysini tueksi teoriapohjan, joka kattaa muun muassa postfeminismin tutkimuksen lieveilmiöineen, sekä genreteoriaa rikoskirjallisuudesta ja gotiikasta. Jo teoriaosuudessa korostuu tutkimukseni naiskeskeisyys – valitsemani teoreettiset näkökulmat lähestyvät tutkielmalleni oleellisia teemoja naiseuden ja naisten kokemusten kautta. Tämä sama pohjavire kantaa koko tutkielman läpi. Analyysissani keskityn edellä mainittujen teemojen syventämiseen Kiltti tyttö- ja Nainen junassa -romaanien puitteissa. Romaanien lähiluku paljastaa yhteyksiä kodin, avioliiton, ulkomaailman paineiden ja naishahmojen sukupuoli-identiteetin rakentumisen välillä. Valtaosan tutkielman laajuudesta kattavassa analyyttisessa keskustelussa lajittelen primäärimateriaalini neljään temaattiseen alueeseen – avioliitto, koti, äitiys ja yhteiskunnan sukupuolittuneet paineet sekä naiseudelle asetetut erilaiset roolit. Lopuksi esittelen päätelmäni kodin, yhteiskunnan ja naiseuden välisistä yhteyksistä. Tulosten mukaan suurin rooli on yhteiskunnalla, joka edelleen pyrkii ohjailemaan naisia ja naiseutta. Tämä aiheuttaa edellä kuvatun kaltaisia ongelmia naisten yksityiselämässä. Yksiselitteisten tulosten sijaan pyrinkin purkamaan tutkimustani tavalla, joka paitsi antaa teemoille päätöksen, myös herättää mielenkiintoa, kannustaa lisätutkimuksiin ja perustelee tutkimani ilmiön ajankohtaisuutta.

Pro gradu-tutkielmassani tarkastelen miten kahta afrikkalaista naispresidenttiä - Liberian presidentti Ellen Johnson Sirleafiä, ja Malawin presidentti Joyce Bandaa on kuvattu mediassa. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää miten eri medialähteet(malawilaiset, liberialaiset, afrikkalaiset ja kansainväliset mediat) ovat kuvanneet kahta naispresidenttiä, ja miten naispresidentit ovat tuoneet itsensä esille mediassa. Tutkimuskysymykset ovat keskittyneet sukupuoleen ja johtajuuteen: 1) miten sukupuoli on määritellyt afrikkalaisten naispresidenttien poliittisen johtajuuden englanninkielisten medialähteiden pohjalta? 2.) miten sukupuoli on määritellyt kyseisten presidenttien esittämisen mediassa? Aineisto koostuu yhteensä kahdestakymmenestäseitsemästä malawilaisista, liberialaisista, afrikkalaisista, ja kansainvälisistä media-artikkeleista (mukaan lukien lehtiartikkelit, haastattelut, dokumentit) ja neljästätoista YouTube-videosta, sekä Ellen Johnson Sirleafin muistelmateoksesta, ja Joyce Bandan järjestön nettisivuista. Tutkimus-aineisto on analysoitu kriittisen diskurssianalyysin, retorisen analyysin, sekä temaattisen analyysin avulla, ja analyysissä on myös otettu huomioon naispresidenttien kerronta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Clenora Hudson Weemsin, ja Nah Doven afrosentriseen Africana womanism-teoriaan, mikä painottaa afrikkalaisen naisen ja äitiyden merkitystä yhteiskunnassa. Tutkimusaineistosta tuli esille seuraavat teemat: naiset ja johtajuus; äitiys; afrikkalainen naiseus; elämäntarina; naispresidenttien lempinimet; maailmanlaajuinen arvostus vastaan kotimaan kritiikki. Molempien naispresidenttien kuvaus mediassa painottui vahvasti sukupuoleen poliittisen johtamisen yhteydessä, sekä äitiyteen. Mediakuvauksissa tuli esille hyvän johtajuuden ja äitiyden välinen vahva yhteys, joka ilmeni niin naispresidenttien omassa kerronnassa kuin myös toisinaan malawilaisten ja liberialaisten naisten kommenteissa. Tutkimustulokset osoittavat miten afrikkalaisen (malawilaisen, liberialaisen) ja kansainvälisen median välillä esiintyi eroavaisuuksia liittyen naispresidenttien johtajuuden kritisoimiseen. Kansainvälinen media painotti enemmän presidenttien sukupuolta, kun taas paikallinen media kritisoi enemmän heidän johtamisen taitoja, ja pitivät heitä tyypillisinä, ahneina ja itsekkäinä afrikkalaisina poliitikkoina. Afrikkalaisella naiseudella, ja varsinkin malawilaisten ja liberialaisten naisten ruohonjuuritason tuella naispresidenteille oli myös vahva painotuksensa naispresidenttien mediakuvauksissa. Naisten välistä solidaarisuutta ei kuitenkaan esiintynyt kaikilla tasoilla, sillä varsinkin Joyce Bandan yhteydessä tuli esille se, että naiset jotka toimivat politiikan ylemmillä portailla, eivät olleet tukeneet Bandaa. Joyce Bandan ja Ellen Johnson Sirleafin johtajuuden kuvaamiseen vaikuttavat paikalliset poliittiset ja kulttuuriset kontekstit, joihin liittyy myös sukupuoliroolit, maiden taloudellinen tilanne kuin myös Afrikan ja läntisen maailman välinen suhde. ; This study examines the media representations of two female heads of state in Africa – President of Liberia (Ellen Johnson Sirleaf), and former President of Malawi (Joyce Banda. The study aims at gaining understanding of how various media sources from Malawian, Liberian, African and the international media have represented Joyce Banda and Ellen Johnson Sirleaf, as well as how the female presidents have represented themselves in media. The research questions focus on gender and leadership: 1.) How has gender defined the political leadership of African female presidents: Joyce Banda and Ellen Johnson Sirleaf, according to English-language media sources? 2.) How has gender defined the presentation of these presidents in the media? The data consists of altogether twenty-seven news articles (including newspaper articles, interviews, columns, documentaries) and fourteen YouTube videos by Malawian, Liberian, African, and the international media, as well as Ellen Johnson Sirleaf's memoir, and the website of Joyce Banda Foundation. The research data is analyzed using the methods of rhetorical analysis, critical discourse analysis, thematic analysis, as well as taking into account the narratives of the presidents. The theoretical approach of the study is based on Africana womanism by Clenora Hudson-Weems, and Nah Dove. Africana womanism has an Afrocentric perspective when it comes to dealing with African women's issues, and this particular theory highlights the role of African women and motherhood in society. The themes identified from the research data are: women and leadership; motherhood; African womanhood; Life story; the nicknames of female presidents; globally revered vs. internal criticism. The media representation regarding both Joyce Banda and Ellen Johnson Sirleaf contained a strong emphasis on gender in the context of leadership, and motherhood. There seems to exist a strong connection between good leadership and motherhood, not only within the media, but in the statements made by the presidents themselves as well, and occasionally also by local women in Malawi and Liberia who were interviewed about Banda and Johnson Sirleaf. The differences between the international and African (Malawian, Liberian) media pertained to criticism of their leadership. The international media also placed more emphasis on their gender, whereas local media were more critical of their leadership skills, and perceived them as typical self-serving, greedy African politicians. From the representations there also emerged a strong emphasis on African womanhood, and particularly the grass-roots level support for Liberian and Malawian women to the female presidents. However, in the context of Joyce Banda's representation it was pointed out that the mutual support of women does not exist at all political levels, meaning that the women who operate at the highest levels of the political sphere have not supported her. The representations of Joyce Banda's and Ellen Johnson Sirleaf's leadership are influenced by local political and cultural settings which take into account gender roles, the economic situation of the country, as well as the relationship between Africa and the Western world.